Arvaappa mitä

Kuinka moni voi suorilta käsiltä sanoa että ois arvannu? 
Onko tämän lauseen huudahtamisessa mitään sääntöä ja mitä kaikkea siltä vastaajalta vaaditaan? 
Oletetaan että henkilö A huudahtaa ystävälleen henkilö B:lle että "Arvaappa mitä !?" , kysymyksessä on tavallaan käsky ,joten henkilö B ei voi vastakysyä että "No?" vaan hänen velvollisuus on nyt arvata. 

B : Sinulla on uusi potkukelkka ? 
A: Ei 
B : Ostit kanan ? 
A: En 
B : Lähet huomenna Irakiin etkä tule ikinä takasin ? 
A: En 
B : Tauti nimetään sinun mukaasi ? 
A: Ei 
B : Saat avioeron ? 
A: Ei 
B : Olet voittanut ranuan kylälotossa hehtaarin ruispeltoa ? 
A: Ei 

Jos henkilö A ei ota jossain vaiheessa vastuuta kysymyksestään, niin saadaan henkilö B:n arvausinnokkuuden avulla aikaiseksi loputon leikki. 
Missä vaiheessa arvailut täytyy lakkauttaa vai onko vain odotettava oikeaa vastausta?
Ehkä kannattisi muotoilla kysymys paremmin ettei jouduta mihinkään jatkumoon?
Entä jos henkilö A olisi turhan innokas oman asiansa kanssa ja huudahtaa että " Arvaappa mitä !?" ja karjahtaa vastauksen putkilaukkaa perään, ettei henkilö B ehdi edes arvata mitään,vaikka hänelle nimenomaan annettiin tälläinen mahdollisuus kysymyksen alussa. Nyt henkilö B on tavallaan turhautunut mutta helpottunut. 
`Arvaappa mitä?! Meikä voitti 50€ Ässäarvasta!´ - Oisin arvannu.

Minusta tilanteeseen helpoin ratkaisu olisi tulkinnanvaraton kommunikointi. 

A: Tiesitkö että tomaatti on peruna? 
B: En

Eipä arvuutella ihan hulluja. Nih!