Ihimisen luku

Ihimisen luku

Ihimisenlukutaito on kyllä yks vaikeimmista. Sama miten sen kans kommunikoi.

Netissä voi esittää 20-vuotias hepenemalli vaikka 14-vuotiasta poikaa, joka käy lukiota, ja päinvastoin, kun sitä ei pysty toinen tarkistammaan.

Netti on täynnä kuvia ja profiileja, joista voi varastaa mielenkiintosen identiteetin.

Tästä teki juttua joskus semmone ohojelma ko Catfish – saatto niistäki osa olla keksittyjä iha itte ohojelmaa vartenkin.  Ihiminen on niin kätevä,että se ossaa antaa sitä mitä toinen on vailla – es näennäisesti.

Muuten ei jää koukkuun hän ja lopsahtaa mielenkiinto, niinko tunnin jäykytetty purkka.

Hullua mihin ihimiset sortuu muitten kustannuksella. Aina sattuu jotaki leukaan.

Joskus kuitenki jää kiinni. Ainaki sais jäähä.

Sitten ei ennää muista mitä hevonkukkua on sepittäny kellekki.

Yhelle on ollu mallinukke, yhelle teinipoika ja kolomannelle se puuttuva isoäiti.

Siton tykätty nyrkkeilystä, moottorikelekkailusta, kuviokellunnasta ja My Little Ponyista,

ihan sen toisen intressejä mukaillen.

Kauhian kokonen muistivihko pittää olla nuinkin sairaalla mielellä.

Tekstiviestit ja muut kirijotusta sisältävät yhteyvenottovälineet on kans yks paha.

Siinä voi teeskennellä ihan huluvattomasti. Voi ihan hyvin valehella pitävänsä hauskaa kavereitten kans risteilyllä, vaikka oikeesti ois jääny tukasta kiini vaatekaapin oven välliin ja itkis paikoillaan viiettä tuntia.

Sitte josei toinen usko niin äkkiä googlaamaan joku hupikuva ja lähettää se multimediaviestinä. Sitte se toinen uskoo ja kääntyy takasin kotimatkalle mököttäen seuraavat 120km,  ko ois halunu käyä yllätysvisiitillä, ko oli kerta tuoretta pullaaki tua. Muttei sanonu. Olis menny yllätys piloille.

Nyt pittää ehkä soittaa jollekki toiselle matkanvarsikaverille.

Puhelimessa voi kans valehella. Rakastan sua mutta nyt on vähän kiire, soitan kohta.

Sitten se nojaa takasin sohovan seinämykseen ja pistää pornot pyörimään eikä muista soittaa ennää ikinä.

Onneksi hän pääsi siitäki.

Naamatusten valehteleminen onki hieman kinkkisempää,mutta vain hieman.

Tilanteesta voi luikerrella ulos vetoamalla vaikka vessahätään, mutta palaavansa pian takaisin.

Muttei sano, että oikeesti sullon huonot jutut ja meikä hyppää mielummin ikkunasta, ko jään kuuntelleen.

Tai ko joku myyjä yllättää,niin on niinku ei kuulis, teeskentellee puhelua, ei ymmärrä kieltä tai on mykkä.

Ihiminen keksii kyllä miten livistää, yhtä hyvin ko millä avata olutpullo.

Voi myös vähän näytellä jos toinen on kiivenny mökömököpuuhun. On eksyneen spanielin näkönen ja lirkuttelee mitä soopaa se toinen haluaa kuulla. Niin on hän nättinä, parasta maailmassa, itte on kovasti pahoillaan, ei ennää ikinä, ei sitten koskaan, luppaan kaikki ja sitä rattaa. Tullee se alas ko se haluaa uskoa.

Sitten ollaan että rakastan rakastan, vaikka oikeesti ei.

Voi myös kokkeilla kysyä keltä vaan, että mitä kuuluu. Se sannoo että ihan ok, tai hyvvää ja äkkiä kyssyy takasin saman, johon vastattaan että ok tai ihan hyvvää.

Molemmat valehteli sujuvasti. Muttei käyny kuinkaan. Son pääasia.

Ei oo hyvä myöskään haukkua ruokaa vastenmieliseksi syömäkelevottomaksi patalapuksi, ko toinen on sen vasiten teheny. Voi sen verran sirosti esittää juuri syöneensä, mutta maistaa kuitenkin.

Son sitä sosiaalista älykkyyttä ettei hyökätä heti kimppuun, jos toinen on yrittäny es.

Jotenki kiertoilimasulla pitäs selevittää semmoset epäkohat vahingoittamatta toista kovin syvästi.

Kyllä se toinen ehtä näkkee ettet välskää,mutta on hyvillään ettet moiti. Sillon on ihan julumuutta kysyä että tykkääkkö. No ei tykkää. Näkkeehän sen.

Heti kättelyssä ei tässä maailmassa kukkaan tiedä mitä tuleman pittää.

Jokkainen on varmaan joskus seurustellu ihimisen kansa, joista on kuoriutunut essiin väkivaltaa, alkoholismia, manipulointia tai narsismia. Tai ollu muuten vain tyhymä. Ei se syntiä oo,mutta rasittavvaa.

Ne vasta ovelasti saakin eniten antamatta itte mittään. Nuin vain huiskiessa huomaa että takki on tyhyjä ja toisella yltäkylläinen. Sitten sonki jo tavoittamattomissa ja ruppee sapettaan – tyhymä minä.

Kukkaan ei tuu ensitapaamisella sanomaan että: 

Hei,  moon Sutki Pulukkinen ja tuun tekkeen sun elämästä helevettiä hopumpaa, ko ehit arvaamaankaan.

Ei sano, ei es huomauta että saattaa petkuttaa, manipuloija, pettää, uhkailla, kiristää tai olla aina päissään.

Ei lavertele että hän vaan kiusaa ihimisiä eikä oo valamis parisuhteisiin – ikinä. Tai on jo naimisissa, maanpakolainen, kansanmurhaaja tai joku muu paha – esim. tanhuaja.

Sepä vasta kätevää oiskin ko sais semmosen täräytysnapin kämmenen sisäpuolelle,

että heti ensikättelyssä näkis siivun tulevaisuutta.

Jaa että semmonen Jantteri, en huoli, sanos paheksuen, ja lähtis juoksemalla pakeneen.

Muttei oo, on vaan ylläreitä.

Kaikki ihimiset ei vaan ossaa olla niinko ihimiset. Nih!

Puettava huommioliivi vois kans toimia, tai joku muu näkyvä