Jääkaapin ylähylly

Siinei oo mittään järkeä !

Son ihan mahottomuus ottaa pois ja asettaa takasin. 

Etenkin jos siinon vielä se pullohylly välissä missei tasan oo senkään eestä mittään järkeä. 

Nyt se lähti! Minä varastoin koko pullonkannatushyllyn.

En laita takasin ko vasta muuttaessa.

Ensteksikkään pulloja ei sais kovinkaan montaa sorttia säilyttää kallellaan

ja oha siihen vaikia laittaa mittään kulumikastakkaan esinettä.

Ja onko vieny ihan turhaa tillaa puolesta välistä kaappia hattuun asti. Onko !?

Sitä ylähyllyä ko alakaa ottaan pois, niin kässää että siinon 5 liikkuvvaa ossaa, mikkä pitäs pystyä piettään kasasa yhtaikaa, viimeistään takasin laittaessa.

Ne nyt voi poimia pitkin kaappia ja köökin lattioita ihan hyvin ko sen taistelee irti. Takasin laittaessa ne pittää poimia paikoilleen tämän tästä A. ko se hylly ei muuten pysy jääkaapisa B. niitä nappuloita ei saa jälestä käsin paikoilleen. Ellei oo taikuri tai muuten tosi pitkä ja nero.

Ihan aluks jääkaapin ovi ei avvaudu täysile ko on verho eessä. Semmonen mison pahaviputki pohojala. Kuka senki käski siihen laittaa. Jääkaappiki ihan pöliäsä paikasa.

Pakko nostaa se verho ensin eestä ko ruppee käsi hyytymään.

Sitten alakaa se saataranmoinen paukuttaminen, yks kuluma irtoo ja toinen on jo tavarahyllysä kiini, mikon kiini jääkaapin ovesa, mison tavaraa. Täysin tyhymälä korkeuvella koko hylly. Molemmat.

Sitten sitä pittää nostaa, vettää ja taittaa yhtaikaa, kaikki osat ottaa kiini johonki paitsi takamuovi !

Se, minkä tehtävä on kannattaa lähes koko turvalasia yksin, niisä sivutukien takaosien urissa.

Niin, son jokseenkin irti ja nurinpäin. Tosi hyvä. Miten son koskaan pysyny sielä.

Tai no mie tiijän. Mie ruukaan sen alakautta välliin töniä takasin paikalleen.

Sillon joku ongelma pysyttellä lassiin kaiverretussa urassa. Syytä epäillä että jommankumman ura on nurinkurin eikä ne lopsaha kunnolla kohilleen. Ikinä. Ja alakautta koska minen nää enkä yllä muutakaan reittiä pitkin enkä tuon hyllyn takia ota keittiöjakkaraa.

Kauheella voimalla ja vaivalla sain sen hyllyn sieltä ulos. Ihime ettei hajonnu koko kaappi.
Vähintään ovi. Ihan uuelta näyttää - vielä. 

Sit mie pesin sen lasin ja laitoin kaikki osat siihen kiini, tarkottaa siis taka- sekä etumuovia ja sivuilla olevia ankannokan näkösiä kannattimia. Nämon kaikki semmosia liu ´uta lassiin kiini palasia. Ei liimalla, ei ruuvilla vaan mäihällä kiini.

Noni, ovi auki ja hylly paikoilleen. Väännä, käännä, nosta, poimi osia lattialta, alota alusta, mieti jo repiskö oven eestä, kasaa hylly , alota alusta, väännä, käännä, nosta, taita, pukkaa, vedä, kasaa hylly…

Olokapäästä heittää kohta veri kiertämästä, tajuan sen kiertävän ohimoitten välisä.

Käsi puutuu.

Se lämpötilamittariki on ihan väärässä paikassa ko valotki sammuu siinä ähertäessä. Huomaan kyllä.

Ei ainoastaan mustu silimisä vaan mennee koko kaappi pimiäksi. Naps, kops, kolinkolin, klonks.

Josaki vaiheesa mie sen sain paikoilleen. Viimisenä piti vaan se takareunan suoja mäihättää oikiale urale hyllyn ollessa jo kaapisa, ko se vaihteeksi lopsahti irti ja käänty välittömästi nurinniskoin.

Kauhia vaiva sen takia ettei koko kaapisa ollu yhtään vesikannun mentävää aukkoa!

Se vesi varmasti maistuu työvoitolta! Nih!

Se oli jännittävää meistä kaikista