TAustamusiikki

Miten palijon vähemmän elämästä menis huippuhetkiä ohi,

jos sois taustamusiikkia. Niinko elokuvisa ruukaa tehä.

Nois ihan mälsiä iliman musiikkia ja ei ossais yhtään ennakoija,

että mitäkö seuraavaksi tapahtuu ja keksiä itte juonenkäänteitä.

Ko kulukee illalla hämäräsä kotia päin,niin  ensin kuuluis ihan perus hissimusiikkia

ja yhtäkkiä Carmina burana. Alakas aistit herräämään ja pupillit laajenneet.

Sitten se musiikki muuttuis Tappajahain teemaksi niin sitä ois supersäpäkkänä

ninija-asennossa, että tuuppa! Siinä pyöris ja kattelis,että mistä se mörkö tullee.

Yleensä kuuluu jotaki rapinaa ja son vaan orava, mutta se voi olla myös pullo-Eki.

Vaara ohi ja musiikki on sitten heti helepompaa, joku huokaus lähinä.

Siinä sitten naureskeltas hetki ja matka jatkuis Miljoonasateen rallin

tahtiin ilosesti vihellellen Marraskuuta vaipuen mietteisiin.

Kotitalon kulumalla avaimia laukusta kaivaessa voi ihan hyvin törmätä ihimisseen.

Mutta jos taustalla ruppee soimaan Andy Williamsin Love story niin tietää heti

että son tuo. Sitä vois hetken tuijotella silimiin muka nolona ja kikatella mitä sattuu,

ko kerta on varma että tästä se rakkaus sitten alakaa. Ei ennää mittään tärkiämpää.

Jos se rakkaus loppuis niin kyllä löytyy itsemurhabiisejä ja kappaleita mikkon surua täynnä.

Ko ne soi ei ykskään kyynel jää valumatta. Voi miten me sinua kaivataan, Say something,

Suru on kunniavieras ja kaikkea muuta melankolista. Sitä vaipuis semmoseen synkkyyteen että

alakas toivoon jo toisenlaista musiikkia. Vois kerrostalokytätä kiikareilla jotain höpsähtänyttä tätiä,

niin saattas soija Leeevi&The leavingsin Amalia ja tunnelma ois heti letkeämpi.

Siihen tuskaan vois ruveta urheileen hampaat irvessä niin Eye of the tiger on parasta

reenimusiikkia sitten 70-luvun. Lähtis ihan eritahtiin askeleet. Kellokaan ei kauaa tuntia kävis.

Kaippa siinä sais sitten jonku rytmihalavauksen.

Mikkään jännä ei ois niin jännä ko siinois kunnon taustametelit ja vaikka ihan yhtäkkiä

tasan hilijasta. Ei ääntäkään. Pelekästään pulssin saattas aistia tai se vois olla se ääni.

Pystys vähän es ennakoimaan mitä elämäsä seuraavaksi tapahtuu. Ei ois niin ykstoikkosta.

Käsikirijottaakkaan tätä ei pysty. Menneekö ikinä niin että

-          herrään kello 11

-          tunnen vain seuraavia tunteita:

ilo, riemu, onnellisuus.

-          Tapaan vain seuraavia ihimisiä: tuttuja joista tykkään…

Eipä menekkään.

Päässä ei kuulu ääniä mitä tehä seuraavaksi eikä soi taustamusiikki.

Tylsää on .Nih!